Suomen luonnossa on runsaasti kasvilajeja, jotka ovat kulkeutuneet tänne ihmisen mukana esihistoriallisella ajalla tai keskiajalla. Uutuusteos esittelee kulttuurihistoriallisesti merkittävät suomalaiset kasvilajit.
Uusi teos Muinaistulokkaat Suomen kasvistossa – Opas vanhan kulttuurin seuralaiskasveihin esittelee keskeiset kulttuurihistoriallisesti merkittävät kasvilajit ja opastaa niiden tunnistamiseen. Teos avaa, millaisia yhteyksiä kasvilajeilla on ihmisen menneisyydestä kertoviin jälkiin, kuten erilaisiin muinaisjäännöksiin.
Kirja tarjoaa ensimmäistä kertaa yleistajuisen kokonaiskatsauksen Suomen muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin – kasvilajeihin, jotka ovat levinneet maahamme ihmisen toiminnan seurauksena vuosisatoja tai jopa vuosituhansia sitten. Nämä arkeologiset indikaattorikasvit yhdistävät ainutlaatuisella tavalla luonnon- ja kulttuurihistorian.
– Muinaistulokaskasvit ovat eläviä jälkiä ihmisen historiasta. Ne kertovat asutuksesta, kaupankäynnistä, viljelystä ja ihmisten liikkumisesta tavalla, johon kirjalliset lähteet eivät välttämättä yllä, sanoo teoksen kirjoittaja, Turun yliopiston kasvisystematiikan ja -ekologian dosentti Terttu Lempiäinen.
Sikoangervo ja ketoneilikka kuuluvat Suomen muinaistulokaskasveihin. Kuva on arkeofyyttikedolta Liedon Vanhalinnan laelta. Kuva: Terttu Lempiäinen
Teoksessa esitellään yli 50 keskeistä kasvilajia, joiden esiintyminen voi paljastaa alueelta esimerkiksi vanhan asuinpaikan, kulkureitin tai kalmiston. Kasvien tuntomerkkien ja tunnistamisen lisäksi kirjassa tarkastellaan niiden alkuperää, käyttöhistoriaa sekä nykyistä asemaa Suomen luonnossa ja kulttuurimaisemassa.
– Monet muinaistulokkaat ovat nykyisin niin tuttu osa ympäristöämme, ettei niiden poikkeuksellista historiaa tule ajatelleeksi. Jokaisella lajilla on kuitenkin oma tarinansa siitä, miten se on saapunut Suomeen ja vakiintunut osaksi paikallista kasvistoa, Lempiäinen toteaa.
Kirja tarjoaa mielenkiintoista sisältöä luonnosta tai kulttuurista kiinnostuneille ja sitä voi hyödyntää myös opetuksessa ja tutkimuksessa. Teosta voi käyttää käsikirjana esimerkiksi kasvillisuuskartoituksissa ja arkeologisissa inventoinneissa.
Isomaksaruoho on yksi muinaistulokaskasveistamme. Kuva: Terttu Lempiäinen
Idea muinaistulokkaita koskevan teoksen laatimiseen syntyi Turun yliopiston arkeologian oppiaineen yliopisto-opettaja Juha Ruohosen kokemuksista. Hänellä oli kenttätyöopetuksessa tullut ilmi tarve kätevälle, mukana kulkevalle opaskirjalle. Myös arkeologian harrastajat ovat toivoneet yhteen koottua tietoa indikaattorikasveista ja niiden tunnistamisesta.
– Omasta puolestani toivon, että niin arkeologian ammattilaiset, opiskelijat kuin harrastajatkin ottaisivat oppaan omakseen ja oppisivat tunnistamaan menneisyydestä kertovia kasvilajeja. On hyvä tiedostaa, että erilaisten esinelöytöjen tai maan sisällä olevien rakenteiden lisäksi myös kasvit voivat toimia menneisyydestä kertovina dokumentteina. Monet kasvilajit ovat voineet säilyttää tietoa menneisyydestä kymmenien sukupolvien yli, Ruohonen sanoo.
Muinaistulokkaat Suomen kasvistossa – Opas vanhan kulttuurin seuralaiskasveihin on Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n uutuusjulkaisu, joka on toteutettu yhteistyössä Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kanssa.
Muinaistulokkaat Suomen kasvistossa – Opas vanhan kulttuurin seuralaiskasveihin -teoksessa esitellään yli 50 kulttuurihistoriallisesti merkittävää suomalaista kasvilajia.
此内容由惯性聚合(RSS阅读器)自动聚合整理，仅供阅读参考。 原文来自 — 版权归原作者所有。