Alun perin ihmisten välisiä tunnesiteitä kuvaamaan kehitettyä kiintymysteoriaa sovelletaan yhä useammin myös ihmisen ja eläimen välisiin suhteisiin. Kiintymystyyli kuvaa sitä, miten yksilöt suhtautuvat toisiin tunnetasolla: korkean välttelevän kiintymystyylin omaavat pyrkivät etäännyttämään itsensä emotionaalisesti ja luottavat vähemmän muihin, kun taas korkean ahdistuneen kiintymystyylin omaavat hakevat läheisyyttä ja pelkäävät hylätyksi tulemista.

– Olimme kiinnostuneita siitä, ilmenevätkö nämä ihmissuhteissa laajasti tutkitut psykologiset taipumukset myös ihmisten tavassa olla vuorovaikutuksessa hevostensa kanssa. Ja kyllä, ne ilmenevät," sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, tutkijatohtori Océane Liehrmann Turun yliopiston biologian laitokselta ja Ruotsin maatalousyliopiston biosysteemit ja teknologia -osastolta.

Kansainvälinen tutkimusryhmä toteutti verkkokyselyn, johon vastasi 2 239 hevosenomistajaa ympäri maailmaa. Tutkijat arvioivat omistajien kiintymystyylejä aiemmin validoimallaan Horse Attachment Questionnaire (HAQ) -lemmikkikiintymyskyselyllä, sekä persoonallisuuden piirteitä Short Five -kyselyllä. 

Omistajat raportoivat, kuinka usein he ratsastivat, harjoittivat maastakäsittelyä ja viettivät aikaa hevostensa kanssa, sekä minkä tyyppisiä suitsia he käyttivät: kuolaimellisia, kuolaimettomia vai molempia.

Emotionaalisesti etäisemmät omistajat harvemmin vuorovaikutuksessa hevostensa kanssa

Tulokset osoittivat selkeän kaavan: omistajat, jotka viettivät enemmän aikaa hevostensa kanssa ratsastamisen, harjoittelun tai vain yhdessäolon merkeissä olivat yleisesti ottaen emotionaalisesti läheisempiä hevosensa kanssa. Sen sijaan omistajat, jotka pitivät enemmän emotionaalista etäisyyttä hevoseensa, olivat myös harvemmin vuorovaikutuksessa sen kanssa.

– Tämä heijastaa sitä, mitä on havaittu lemmikkieläintutkimuksessa: ihmiset, joilla on korkea välttelevä kiintymystyyli, ovat vähemmän huomioivia ja sitoutuneita lemmikkiensä hoitoon. Tuloksemme viittaavat siihen, että sama dynamiikka ulottuu hevosten omistamiseen, toteaa Liehrmann.

Mielenkiintoisesti myös vuorovaikutuksen tyypillä sekä suhteen pituudella oli merkitystä. Omistajat, jotka viettivät säännöllisesti rentoa ja epämuodollista aikaa hevosensa kanssa, ilman erityistä harjoitustavoitetta, osoittivat vahvempia tunnesiteitä. Omistajat, joilla taas oli pidempi suhde hevoseensa, osoittivat asteittain matalampaa välttelevää kiintymystä: yli 10 vuotta hevosensa tunteneet olivat huomattavasti vähemmän välttelevämpiä kuin he, jotka olivat tunteneet hevosensa alle vuoden.

Myös omistajien persoonallisuus vaikutti siihen, miten he suhtautuivat hevosiinsa, vaikka ryhmien väliset erot olivatkin hienovaraisia. Useammin ratsastavat olivat hieman järjestelmällisempiä, ulospäinsuuntautuneempia ja emotionaalisesti vakaampia. Sen sijaan omistajat, jotka harjoittivat useammin maastakäsittelyä, saivat enemmän pisteitä avoimuudesta uusille kokemuksille. Tämä saattaa heijastaa suurempaa uteliaisuutta ja halukkuutta kokeilla epäperinteisiä, hevoskeskeisiä harjoitusmenetelmiä.

– Nämä eivät ole dramaattisia eroja, mutta ne ovat johdonmukaisia ja merkityksellisiä. Persoonallisuus muovaa tapaa, jolla ihmiset suhtautuvat toimintaan eri elämänalueilla, eikä ratsastusharrastus näytä olevan poikkeus, kertoo Liehrmann.

Varusteiden valinta yhteydessä emotionaaliseen etäisyyteen

Tutkimus paljasti myös hienovaraisia yhteyksiä suitsien valinnan ja omistajan psykologian välillä. Omistajat, jotka käyttivät kuolaimettomia suitsia tai vaihtelivat kuolaimen ja kuolaimettoman välillä, osoittivat hieman matalampaa emotionaalista etäisyyttä kuin ne, jotka ratsastivat yksinomaan kuolaimella. Omistajat, jotka olivat avoimia käyttämään molempia, saivat myös korkeampia pisteitä avoimuudesta uusille kokemuksille, mikä viittaa suurempaan halukkuuteen tutkia erilaisia ratsastuslähestymistapoja.

Tutkijat huomauttavat, että nämä ovat suuressa omistajaryhmässä havaittuja maltillisia taipumuksia. Varusteiden valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten ratsastuslaji, koulutustausta ja yksittäisen hevosen tarpeet. 

Sen sijaan, että keskityttäisiin syyttämään yksittäistä käytäntöä, tulokset viittaavat siihen, että omien psykologisten taipumusten pohtiminen voisi olla arvokas askel kohti tietoisempaa, hevoskeskeistä päätöksentekoa.

Merkitys hevosten hyvinvoinnille ja koulutukselle

Tutkijat korostavat, että jopa vähäisillä psykologisilla eroilla voi olla käytännön merkitystä, kun ne vaikuttavat johdonmukaisesti hevosten hoitoon ja käsittelyyn ajan myötä.

– Hevosenomistajien psykologisten piirteiden ymmärtäminen voisi auttaa räätälöimään koulutusohjelmia, parantaa ihmisen ja hevosen välistä viestintää ja edistää lopulta parempaa hevosten hyvinvointia. Ratsastajien tietoisuutta omista psykologisista taipumuksistaan lisäävien työkalujen kehittäminen voisi olla merkittävä askel tähän suuntaan, päättää Liehrmann.

Tue tiedettä ja tutkimusta