Suomessa media on koko koronakriisin ajan nojannut hyvin vahvasti kouralliseen asiantuntijoita, joiden asiantuntijuus perustuu virka-asemaan. Media on enimmäkseen keskittynyt kertomaan, mitä nämä henkilöt kulloinkin sanovat, kyseenalaistamatta sitä, onko heidän sanomansa paikkansapitävää tai järkevää.

Yhtäältä näyttää siltä, että luotetaan siihen, että kun Herra antaa viran, Hän antaa myös järjen sen hoitamiseen. Toisaalta vaikuttaa siltä, että on valittu asenne, että luottamus viranomaisiin on niin tärkeää, että sitä ei pidä horjuttaa kritiikillä.

Itse näen asian niin, että luottamus viranomaisiin on niin arvokasta, että jos viranomainen toimii tavalla, joka ei ole luottamuksen arvoista, sitä tulisi pitää erityisen vakavana asiana, johon median täytyy puuttua, eikä virka-aseman pitäisi nostaa kenenkään kannanottoja kriittisen tarkastelun yläpuolelle. Asiantuntijoiden lausunnot vaikuttavat siihen, miten epidemian suhteen toimitaan. Sikäli ne ovat erittäin merkityksellistä vallankäyttöä yhteiskunnassa. Mielestäni media toimii väärin pannessaan roolinsa vallan vahtikoirana tauolle tämän asiantuntijavallan osalta.

TL;DR-hengessä esitän toivelistani ensin ja perusteluni vasta sitten. Toivelistani Suomen medialle on seuraava:

• Toivon, että asiantuntijoita haastateltaessa, kuten poliitikkojakin haastateltaessa, pidettäisiin mielessä mahdollisuus, että asiantuntija voi olla väärässä tahattomasti tai voi jostain toistaiseksi epäselvästä syystä johtaa tahallaan harhaan. Jatkokysymyksiä pitäisi esittää tämän mahdollisuuden pois sulkemiseksi, vaikka kysymyksistä paistava epäily olisikin epäkunnioittavan oloista.

• Toivon, että silloin, kun Suomen virka-asema-asiantuntijoiden tai viranomaislaitosten kanta poikkeaa terveysviranomaisten kannasta toisaalla, toimittajat panisivat Suomen asiantuntijat perustelemaan näkemyseronsa verrattuna muualla vaikuttaviin vertaisiinsa. (En tarkoita tässä Ruotsia vaan pikemminkin Norjaa, Yhdysvaltoja, Taiwania, Saksaa jne.)

• Toivon, ettei joka haastattelua tehtäisi puhtaalta pöydältä ilman muistia. Jos asiantuntija sanoo sanoneensa keväällä jotain, toivon, että toimittaja viitsisi katsoa vanhoista jutuista, mitä sama haastateltava silloin sanoi. Uuden tiedon valossa kantaa on hyväkin päivittää, mutta asiantuntijoiden ei pidä antaa muokata historiaa itselleen edullisemman näköiseksi. Lisäksi silloin, kun joku asiantuntija on keväällä haikaillut laumasuojaa sairastamisen kautta, pitäisi toimittajien miettiä, onko järkevää pitää tällaista henkilöä edelleen parhaana asiantuntijana.

• Toivon, että toimittajat lukisivat tartuntatautilain 1 ja 6 pykälät ja kysyisivät haastateltavilta, miksi he katsovat ehdotuksensa olevan laillisia, jos jokin ehdotus näyttää olevan ilmeisessä ristiriidassa lain 1 pykälässä sanotun ehkäisevän tarkoituksen tai lain 6 pykälässä sanotun torjuntavelvoitteen kanssa. (Tähän mennessä laillisuuskysymykset ovat olleet sillä puolella, saako jotain torjuntatoimea tehdä, ja on jätetty kutakuinkin huomiotta laillisuuden toinen suunta. En huomannut, että keväällä olisi yksistäkään laumasuojajutuista kysytty haastateltavalta, olisiko ehdotuksen mukaan toimiminen laillista.)

Ja sitten hieman perusteluita:

Asiantuntijavirka-asemasta on mahdollista puhua aivan puutaheinää Pohjoismaassa

Suomesta käsin on helppo nähdä, että Anders Tegnell on ollut monesta asiasta aivan väärässä. Foreign Policy jopa sanoo: ”Throughout the pandemic, Sweden’s health authorities have said one thing publicly and something different in private about nearly every aspect of their management of the crisis.” Eli Foreign Policyn mukaan kyseessä ei edes olisi tahaton väärässä olo vaan tietoinen harhaanjohtaminen.

En väitä, että Suomen virka-asema-asiantuntijoista kukaan olisi Tegnellin tasolla, mutta on silti naiivia ajatella, ettei Suomessa voisi tapahtua mitään edes tämän suuntaista, kun Ruotsissa on tapahtunut. Tietenkään Tegnellin olemassaolo ei tarkoita sitä, että nyt sitten kaikki virka-asema-asiantuntijat puhuisivat höpöjä. Kuitenkin toimittajien pitäisi pitää mielessä, ettei tämän suuntainen toiminta ole mahdotonta. Siksi jatkokysymyksiä on syytä esittää eikä automaattisesti hyväksyä asiantuntijoiden sanomisia totuutena, vaikka epäilevät lisäkysymykset vaikuttaisivatkin kiusallisilta tai epäkunnioittavilta.

Viranomainen voi johtaa kansaa harhaan myös Suomessa

Maskigaten yhteydessä Suomessa viranomaiset pelottelivat kansaa maskien haitoilla samaan aikaan, kun Suomessa (onneksi toisin kuin Ruotsissa) maskien toimivuuteen terveydenhuollossa uskottiin. Kun koronakriisin aikana harhaanjohtamisesta esimerkkiä ei tarvitse edes hakea Ruotsista asti, vaan on jo nähty, että Suomessakin viranomainen voi johtaa kansaa harhaan, olisi naiivia olettaa, ettei niin voisi tapahtua toistamiseen.

Suomen viranomainen voi olla huono ennustaja

Päätöksiä kuuluu arvioida päätöstä tehtäessä käytettävissä olleen tiedon valossa. Ennusteiden paikkansapitävyyttä sen sijaan sopii arvioida sen perusteella, mitä myöhemmin oikeasti tapahtui, eikä epäonnistunutta ennustajaa kannata kuunnella uudestaan, varsinkin, jos ennustaja itse ei näytä oppineen edelliskerrasta mitään.

Tammikuussa ja helmikuussa THL esitti matkustamisen riskejä vähätteleviä arvioita. Nyt on nähty, miten silloin kävi. Nyt suhtautuminen Britanniassa havaittuun tarttuvammaksi epäiltyyn virusmutaatioon kuulostaa siltä, kuin samat jutut kierrätettäisiin uudestaan. Toivottavasti tällä kertaa medialla olisi kriittisempi ote. Pientä sen suuntaista näkyy, mutta lisää tarvitaan.

Suomen erillistodellisuus ei ole uskottava

Miten toimittaja sitten voi kyseenalaistaa parhaita asiantuntijoita sortumatta YouTube-tason epätieteelliseen hörhöilyyn? Asiantuntijoiden sanomisten vertaaminen laajasta aineistosta tehtyihin vertaisarvioituhin tutkimuksiin ei ole YouTube-hörhöilyä, mutta ehkä maallikko ei osaa lukea julkaisukenttää tarpeeksi kokonaisvaltaisesti ja poimii joukosta julkaisuja väärin. Ehdotan tämän ”rusinat pullasta” -kritiikin välttämiseksi sitä, että Suomen viranomaisten ja virallisten asiantuntijoiden sanomisia vertaillaan näiden vertaisiin muualla.

Annan tarkoituksella vanhentuneen yksinkertaisen esimerkin, jotta esimerkki on niin selvä tapaus, ettei siitä pitäisi enää tulla vastaanväittämistä, kun THL itsekin korjasi aikanaan asian viikossa: THL ohjeisti aluksi, että maski otetaan yskimisen ajaksi pois. Mistään mitään ymmärtävä näkee, ettei tällaisessa ohjeessa ole mitään järkeä. Mutta miten toimittaja olisi voinut tämän asian haastaa, kun vastassa on asiantuntija ja toimittaja on maallikko? No vaikka katsomalla TCDC:n ohjetta, jossa sanotaan (englanniksi – ei tarvitse osata kiinaa) ”You should not remove your mask when talking, coughing or sneezing”, ja kysymällä miksi THL oli päätynyt päinvastaiseen ohjeeseen kuin Taiwanin vastaava viranomainen. Aasiassa kuitenkin on näistä asioista pidempi kokemus. (Mainittu ohje löytyi Google-haulla ”mask cough site:cdc.gov.tw” ja on ollut saatavissa jo elokuussa.)

Tai ajankohtaisemmin tältä päivältä: THL haaskasi BioNTechin ja Pfizerin rokotetta takertumalla byrokraatin jääräpäisyydellä valmistajan ilmoittamaan pullokohtaiseen annosmäärään. Asia onneksi korjattiin samana päivänä kuin siitä Suomessa Ilta-Sanomat raportoi. Kuitenkin jo ennen kuin yksikään rokotepullo oli saapunut Suomeen, Yhdysvalloissa FDA oli sanonut, että pullonpohjat saa käyttää. Toimittajat olisivat voineet nostaa kysymyksen esille ennen kuin vahinkoa oli tapahtunut, vaikka kysymyksen esittäminen olisi ollut sikäli epäkunnioittavaa, että kysyjä olisi osoittanut olettavansa, että tämä asia voitaisiin tyriä.

Lisää vertailevaa kysyttävää löytyy esim. aerosolitartunnan merkityksestä ja visiirien toimivuudesta sekä tartunnoista kouluissa.

Vertailua toisen paikan viranomaiskantaan ei voi ohittaa sillä, että Suomessa on virka-asemassa asiantuntijat. Asiantuntijat ovat asialla muuallakin. Selitykseksi ei pidä hyväksyä sitä, että Suomen asiantuntijat ovat maailman parhaita. Kun kyseessä virka-asema-asiantuntijan ja toisaalla vaikuttavan virka-asema-asiantuntijan kantojen ero, pitää ero kannassa pystyä perustelemaan tavalla, jonka maallikko ymmärtää. Vastaus kaikkeen ei voi olla, että Suomessa kaikki asiat ovat eri tavalla kuin muualla. Jotkin asiat toki voivat oikeasti olla eri tavalla, mutta jos ajatellaan, miten päin todistustaakan pitäisi mennä, olisi järkevää, että toimittajat tivaisivat ”Suomessa eri tavalla” -selityksille kovia todisteita. Pelkän spekulaation ei pitäisi kelvata perustelemaan, miksei suojauduta, jos vaara on jo todettu ulkomailla. Erityisesti on aivan typerää uskoa, että jotain ei voi tapahtua Suomessa, jos sitä ei ole vielä nähty pienestä – vaikka kuntakohtaisesta – aineistosta, mutta ilmiön olemassaolo on nähty muualla isosta aineistosta. (Pätee myös maan sisällä: Ei pidä uskoa, ettei Helsingissä voisi tapahtua sellaista, mikä on jo nähty Turussa tai Vantaalla.)

Toimittajan ei kuulu tukea historiallista revisionismia

Enpä oikein tiedä, mitä tähän tarvitsee sanoa sen lisäksi, että Journalistin ohjeissa sanotaan:

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Myös tartuntatautilaki on laki

Suomen julkisessa keskustelussa on vedottu oikeuksiin, lakiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, kun on haluttu argumentoida, miksi jotain torjuntatoimea ei saisi tehdä tai ei ainakaan saisi vaatia velvoittavasti. Oikeusvaltioon kuitenkin kuuluu, että myös torjuntaan velvoittavaa lakia noudatetaan. Jos nostetaan esille vain juridisia syitä olla torjumatta epidemiaa eikä nosteta esille juridisia syitä torjua sitä, ei ole oikeasti kyse oikeusvaltioperiaatteesta vaan vain torjumattomuuden perustelusta valikoivalla lain lukemisella.